Eilen illalla romahdin. Kun pääsin kotiin töiden jälkeen, itkin, nukuin ja itkin taas. Soitin isälle ja itkin. En muistanut mitään positiivista.

Seuraava aamukin oli vielä vaikea. Lähtökuntoon itseni laittaminen kesti 2 tuntia, eli kaksi kertaa enemmän kuin normaalisti... En muistanut mitään syytä, miksi jaksaisin nousta ylös. Lopulta keksin kuitenkin yhden: syöminen. Ostin töihin mennessäni kaupasta suklaapullan, ja siitä se sitten lähti. Ajatukset alkoivat hiljalleen virrata, ja mieliala nousta. Työteho ei ole parhaimmillaan, mutta olen sentään töissä edelleen. Pelottavaa.