Miksi mikään muu ei tunnu miltään, paitsi syöminen???

Ja sitäkään ei saisi tehdä, kun silloin lihoo. Paha olo, iltapäivällä moni juttu peräkkäin meni pieleen. Ja niiden takia lähdin töistä aikaisin, miltä ajalta menetän tietysti palkan. Eikä ne ole edes mun oma vika. En muista ainuttakaan syytä, miksi pitäisi jaksaa painaa eteenpäin tässä pirun elämässä. Ketä se edes kiinnostaa??

En ymmärrä, miten muut ihmiset jaksavat. Heillä täytyy olla joka juttu, joka kantaa, ja joka auttaa jaksamaan. Voisin kuvitella, että se on rakkaus. Tai sen kuvan ainakin saa, kun kuuntelee musiikkia, juttelee ystävien kanssa tai katsoo elokuvia. En ole itse ollut koskaan rakastunut. Tuntuu, että jokainen asia, tv, lehti, radio, ystävät, muistuttavat yksin olemisestani. Ehkä siksi, että nyt on kevät.

Elämä on täynnä velvollisuuksia ja asioita, jotka on hoidettava. Milloin on aikaa itselle, ja mitä mä edes silloin tekisin? En haluasi olla yksin, mutta kenen kanssa sitten olisin? Sen tiedän, että toisen ihmisen kosketus tuntuu hyvältä. Mutta mitäs sitten, kun ei ole ketä koskettaa, eikä ole ketään joka koskettaisi takaisin. Yksinasuminen ei sovi minulle, mutta se päätös ei ole minun vallassani. On vain elettävä sen asian kanssa.

Haluaisin syödä. Haluaisin tyhjentää koko keittiön ihan kaikesta ruoasta. Siitä tulisi hyvä olo, edes hetkellisesti. Tiedän kuitenkin, että sen jälkeen syyttäisin itseäni syömisestä, ja sitten ahdistaisi taas. Sitä hoitaakseni söisin, ja sitten olisi vielä pahempi olo. Ja noidankehä jatkuu, kunnes nukahdan sohvalle.